Muovista on tullut ympäristöongelma, koska sen kierrätys ei ole hallinnassa. Muovin käytön kasvu jatkuu, mutta siihen voidaan vaikuttaa. Muovihaaste on hyvä esimerkki ongelmasta, joka ei ratkea millään yksittäisellä tempulla.
Suomen muovitiekartta – vähennä, vältä, kierrätä ja korvaa – on läheistä sukua zero wasten 5K säännölle. Siitä on johdettu pitkä lista toimenpiteitä, jotka olivat vielä keväällä strategiaa. Nyt tiekartan toimeenpanolle on Ympäristöministeriön vastuulla oleva sihteeristö ja tiekartan toimeenpanolle on myös budjetti.
Muoviongelma nousi nopeasti julkiseen keskusteluun ja poliittiselle agendalle. Tämän seurauksena EU parlamentti sinetöi kertakäyttömuovin kiellon vuoteen 2021 mennessä ja edistyy muovistrategian käyttöönottoon. Kertakäyttömuovi direktiivi on kuitenkin erityinen, sillä se liittyy ympäristösäätelyyn, kun muu muoviasiat ovat jäte ja raaka-aine politiikan osia.
Pakkausten merkitys korostuu kertakäyttöisessä muovissa. Yhteiskunta ei tule toimeen ilman tuotteiden kuljetusta ja jakelua, mikä ei ole mahdollista ilman pakkauksia. Pakkaus suojaa sisältöään pilaantumiselta tai rikkoutumiselta − ja ympäristöä sisällöltä. Niinpä kierrätys on oikea suunta edetä. Esimerkiksi EU:n jäsenmaiden tulee saavuttaa muovipullojen 90 % keräystavoite vuoteen 2029 mennessä. Muovipullojen tulee sisältää vähintään 25 % kierrätettävää materiaalia vuoteen 2025 mennessä ja 30 % vuoteen 2030 mennessä.
Kuitenkin kaikkien pakkausten kierrätys ei ole helppoa rakenteen, keveyden ja erityisesti monimateriaalisuuden takia. Yksi mahdollisuus on uudelleenkäytettävyys, joka pitää nostaa jälleen mahdollisuudeksi ja luoda sille kestävät suunnittelukriteerit. Keräyksen ja lajittelun tehostamisen seurauksena saadaan toki lisää mekaanisesti kierrätettävää, mutta myöskin siihen soveltumatonta materiaalia.
Siksi tutkimme mahdollisuuksia korvata muovia myös helpommin kierrätettävillä materiaaleilla, kuten kuitumateriaaleilla. Tämä tarkoittaa uudelleen pulpperoitavia papereita, kartonkeja, pahveja ja aivan uusia materiaaleja, kuten kuituvaahtoja. Ne kaikki voidaan laittaa kuitukierrätykseen, vaikka niissä on pinnoitteita ja muovisiakin osia.
Tärkein haaste on, että sekainen ja likainen muovi ei sovellu materiaalikierrätykseen. Tässä ratkaisuksi on esitetty termolyysiä tai kaasutusta, jolloin talteen saadaan tietty osa materiaalin molekyyleistä uusiin materiaaleihin. Energian talteenotto on viimeinen mahdollisuus. Uudet menetelmät eroavat jätteen poltosta, koska kemiallinen kierrätys vähentää fossiilisen raaka-aineen tarvetta.
Kierrätys ja uudet käyttötavat vähentävät neitseellisen muovin tarvetta. Ainakin puolet muovin tarpeesta voidaan korvata erilaisilla kierrätysratkaisuilla. Myös kaikille kerätyille materiaaleille löytyy ratkaisu. Ei ole mitään perusteltua syytä, ettei pakkaus- ja muovijätettä kierrätettäisi, sillä mikään ihmisen tekemä ei kuulu luontoon.
Ali Harlin
Kirjoittaja on Strategisen tutkimuksen Packaging Heroes -hankeen vastuullinen johtaja ja Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy:n tutkimusprofessori
Vastaa