Alikulutusmatkalla osa 1: Mitä minä voisin tehdä?

Outi istumassa ulkona

Olen Outi, Zero Waste Finland ry:n hallituksen jäsen Espoosta. Perheeseemme kuuluu kaksi aikuista sekä kolme ihanaa 8-, 4- ja 2-vuotiasta lasta. Voi helposti sanoa, että elämä on täyttä juuri nyt. Päivät koostuvat töistä, päiväkotimatkoista, kurahousujen pukemisesta, ruuanlaitosta ja siivouksesta – erittäin perus arjesta. Toisaalta myös pienistä käsistä kaulan ympärillä, rakkaista märistä suukoista, hassuttelusta ja yhdessä puuhastelusta.

Minua on viime vuosina alkanut kiinnostaa vastuullisuus ja kestävä kehitys.

Pienten ihmisten kasvua seuratessa maapallon nykytila ja sen tulevaisuus huolettavat. Haluaisin varmistaa omille ja kaikille muillekin lapsille elämän oikeudenmukaisessa ja vastuullisessa yhteiskunnassa. Suomalaisten ylikulutuspäivä aikaistuu kuitenkin joka vuosi ja oli vuonna 2019 jo 5. huhtikuuta. WWF:n mukaan “mikäli kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme lähes neljä maapalloa.”

Mielessäni on jo tovin pyörinyt ajatus selvittää, mitä kaikkea minä ja perheeni voisimme tehdä kestävämmän elämän eteen. Haluan olla osa ratkaisua niin, että perheemme voi toteuttaa kestäviä valintoja kohtalaisen helposti jokapäiväisessä elämässä. Mitä jos perheemme lähtisikin tänä vuonna arjen alikulutusmatkalle?

Ilmastonmuutoksen hillintää vaatii ponnistuksia poliittisilta päättäjiltä, yrityksiltä, mutta yhtälailla meiltä kuluttajilta. Urakka on huikea, ja silti uskon, että meidän kaikkien yhteisellä panoksella, pienilläkin muutoksilla, on suuri yhteisvaikutus.

Mitä alikulutusmatka voisi meidän perheen tai teidän perheen kohdalla tarkoittaa? Mitä tällainen tavallinen, kolmilapsinen perhe Espoosta voisi tehdä kestävämmän elämän eteen, kun pihalla on kaksi autoa, kodissa liikaa neliöitä, välillä lennetään lomamatkoille ja lihakin löytää tiensä ruokapöytään? Mistä löytää aikaa, energiaa ja tietoa muutosmatkalle keskellä kiireisimpiä ruuhkavuosia?

Outi lapsensa kanssa

Lähtökohta

Sitran elämäntapatestin mukaan perheemme keskimääräinen hiilijalanjälki on noin 9 000 kg CO2e, eli hieman vähemmän kuin keskivertosuomalaisen 10 000 kg CO2e. Olemmekin jo ottaneet askeleita oikeaan suuntaan, sillä käytämme esimerkiksi ekosähköä ja ostamme yleensä vain tarpeeseen, joten kuluttamista on jo rajattu. Silti meidän kaikkien pitäisi puolittaa hiilijalanjälkemme, jotta pysyisimme maapallon kantokyvyn rajoissa.

Toki Sitran elämäntapatesti on myös yleistys, jossa monet pienet arjen teot eivät suoraan näy, vaikkapa kestokassin ottaminen mukaan kauppaan, talvihaalarin käyttäminen vielä yhdellä lapsella tai muovin kierrättäminen. Se antaa kuitenkin raamin, jotta voimme seurata (toivottavaa!) kehitystä alikulutusmatkamme aikana.

Tavoite

Minua itseäni viehättää kovasti zero waste -ajattelu, eli periaatteet kieltäydy, karsi, käytä uudelleen (ja korjaa), kierrätä, kompostoi. Alikulutusmatkalla tutkimme, miten näitä voisi soveltaa lapsiperheen elämään.

Tavoitteena on polku kohti kestävämpää elämää ympäristön kannalta, mutta yhtä lailla oman ruuhkavuosiarjen helpottaminen ja selkeyttäminen. Pienempi määrä tavaraa tuntuu tarkoittavan enemmän aikaa ja vähemmän palaneita hermoja!

Mihinkään liian tiukkoihin tai vaivalloisiin toimenpiteisiin en halua lähteä oikeastaan kolmesta syystä. Ensinnäkin, avain muutokseen löytyy alun pienen pienistä askelista ja armollisuudesta. Toiseksi olen huomannut, että ympäristötekojen täytyy olla käteviä, jotta niihin arjen keskellä pystyy. Esimerkiksi ruuan täytyy löytyä lähikaupasta, sillä minulla ei ole aikaa kiertää toreja kolmen nälkäisen lapsen kanssa. Kolmanneksi, perhe on kokoelma ihmisiä joihin voi vaikuttaa, mutta yksi ei voi valtiaana määrätä, miten muut elävät ja miten heidän pitäisi tehdä. Vaaditaan siis kompromisseja.

Alikulutusmatkalle

Odotan itse innolla, mitä tämä alikulutusmatka meidän perheellemme tuo. Aion vuoden 2020 aikana tutkia mm. asumista, liikkumista, kuluttamista ja lasten ympäristökasvatusta zero waste -linssien läpi. Toivottavasti hyppäät mukaan matkalle ja hyödynnät sopivat vinkit omaan elämääsi.

Suurin motivaattori minulle on ajatus siitä, että joku päivä lapseni kysyvät minulta: äiti, mitä sinä teit ympäristökatastrofin estämiseksi? Haluan vastata: kaiken voitavani.

Outi Kauppinen

Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n hallituksen jäsen

Kommentoi