Alikulutusmatkalla osa 2: Kotoilua ja karsimista

Kasa karsittuja tavaroita

Viimeiset viikot ovat olleet todella poikkeuksellisia meille kaikille. Normaaleista arkirutiineista ei ole tietoakaan, ja epävarmuus tulevasta nakertaa mieltä.

Meidän perheemme on muiden lailla vetäytynyt kotiin. Lapset jäivät pois koulusta ja päiväkodista, ja samalla me molemmat vanhemmat teemme täyttä (etä)työpäivää. Kaikki ylimääräiset lähikontaktit on karsittu – kauppaostoksetkin tehdään usein netin kautta. Oloa helpottaa oma piha, tramppa ja ulkoilumahdollisuudet, jotta saamme purettua energiaa. Lisäksi ekaluokkalaisen huippuopettaja on saanut pienten koululaisten etäopinnot mainiosti käyntiin.

Ilman lasten harrastuksia ja työmatkailua nyt olisi täydellinen aika rennolle kotipuuhastelulle, eli kotoilulle! Kotoilu kuulostaakin ihanan rauhoittavalta – niin zen, niin hygge! Totuuden nimissä tämä 24/7 yhdessäolo on välillä hyvin vähän zen ja enemmän hampaiden kiristelyä ja kriisien keskellä luovimista. Lisäksi kämppä on yhtä soljuvaa tavaramerta kun koulukirjat, junaradat, sohvan alle unohtuneet kuivat leivänpalat ja pyykkivuoret kohtaavat iloisesti toisensa. Samalla tuntuu, että siivoan.koko.ajan!

 

Tavaravuoren kimppuun

Jo vuosia silmissäni on siintänyt visio asunnosta, jossa tavaroita on rajoitetusti ja jokaisella tavaralla on paikkansa. Puolisoni on ollut tässä asiassa paljon edistyksellisempi kuin minä. Jos esimerkiksi tarvitsen hiusharjaa, en viitsi etsiä omaani, vaan kipaisen hänen kaapilleen, koska harja löytyy aina samasta paikasta. Hurjan kätevää!

Halusin siis nyt karsia ylimääräisiä tavaroita, lähinnä helpottaakseni arkea. Tavaravuoren hallitseminen vie kohtuuttomasti aikaa ja energiaa.

Itse asiassa omalla kohdallani karsimisprojekti on alkanut jo aikaa sitten, pikku hiljaa. Nyt halusin kuitenkin kerralla ottaa isomman harppauksen. Mikäli sinä pystyt karsimaan oman kotisi kerralla, anna palaa! Monille muille verkkaisempi tahti saattaa olla sopiva, ja silti se pidemmällä aikavälillä tuottaa hyviä tuloksia.

 

Vaatteet

Kodin karsiminen saattaa ymmärrettävästi tuntua niin ison vuoren kiipeämiseltä, että aloittaminen on vaikeaa.

Omat vaatteeni olen konmarittanut jo aikaa sitten. Ostan uusia vaatteita enää harvoin ja tarpeeseen. Satsaan parhaani mukaan eettisesti tuotettuihin tekstiileihin ja aikaa kestävään tyyliin. Kasvavien lasten pieneksi jääneitä vaatteita, kenkiä ja leluja on sen sijaan kertynyt luvaton määrä. Olen nakannut nämä aina sopivan hetken tullen yhteen isoon kaappiin, jonka päätin vihdoin setviä.

Vedin viimeisinkin talvisaappaan, prinsessamekon ja kantorepun keskelle lattiaa, ja ryhdyin hommiin. Lajittelin tavarat eri pinoihin loppusijoituspaikan mukaan. Tarvitseeko joku tuttavani tällaista? Voiko nämä myydä eteenpäin? Sopisiko lahjoitukseen? Toimitetaanko Sortti-asemalle? Lopuksi pussitin kaikki tavarat kohteen mukaan ja laitoin takaisin kaappiin. Tämä on nyt pandemian sanelemaa karsimista. Tavarat on laijteltu ja pussit nimetty, joten pääsen helposti viemään ne oikeisiin osoitteisiin jahka pääsen taas paremmin liikkumaan kotoa.

 

Alikulutusmatkalla -blogin kirjoittaja Outi

 

Ruoka

Toiseksi karsimisen kohteeksi osoittautui hieman yllättäen keittiö ja erityisesti sieltä löytyvä ruoka. Nyt kun kaupassa ei voi tavalliseen tapaan ravata joka päivä, meidän ruokahuoltomme täytyy olla huomattavasti suunnitelmallisempaa kuin ennen. Olen siis tutkinut ruokakaappien ylähyllyt ja jääkaapin nurkat, jonne olikin jäänyt piileskelemään yllättävän paljon vanhentuneita tuotteita. Toki parasta ennen -päiväykset joustavat, mutta esimerkiksi vuonna 2017 vanhentuneet lasagnelevyt heivasin pois. Jääkaappiinkin oli unohtunut jos jonkinlaista vihannesta, laatikkoa ja kastiketta. Vanhentuneet ruoka-aineet laitoin biojätteeseen ja kierrätin pakkaukset.

Nyt olen tosiaan alkanut hyödyntää ruokaostoksissa verkkokauppaa, ja samalla suunnitella useat ateriat etukäteen. Verkkokaupassa on toki se nurja puoli, ettei voi hyödyntää omia hedelmäpusseja ja kestokasseja. Suuntaan siihen, että suurempi harkitsevaisuus säilyy tulevaisuudessakin, mutta teen ostokset fyysisesti kaupassa omin välinein ja enemmän zero waste -hengessä.

Ruokahävikki on meillä myös tämän poikkeusajan myötä selvästi pienentynyt. Lasten kanssa ruokahävikin välttäminen on oma taiteenlajinsa, mutta nyt olen poikkeuksellisen hyvin seurannut ja hyödyntänyt vanhenemassa olevia tuotteita. Lisäksi olen merkinnyt jääkaappiin meneviin hillo- ja kastikepurkkeihin avauspäivämäärän mustalla tussilla, jotta pysyn paremmin perillä miten pitkään tuotetta voi vielä käyttää. Jälleen – kun kauppaan on hankalampi päästä, haluan välttää hävikkiä viimeiseen asti. Tämäkin on toivottavasti pidempiaikainen muutos!

 

Mihin tarpeettomat tavarat laitetaan?

Ruoka on tietysti helppo, mutta mitä tehdä muilla karsituilla kamppeilla? Tarpeettomat, mutta hyväkuntoiset tavarat kannattaa tietysti ensisijaisesti kierrättää. Olemme antaneet ja myyneet paljon tori.fi-palvelussa. Tiedän, että monet myyvät myös facebook-kirppiksillä, mutta itselleni niistä useimmiten seuraa niin armoton säätö, että lahjoittaminen tuntuu myös hyvältä vaihtoehdolta.

Kierrätyskeskukset ottavat vastaan kaikenlaista ehjää, puhdasta ja käyttökelpoista tavaraa. Tosin sähkö- ja elektroniikkalaitteet, tietokoneet sekä polkupyörät voivat olla kaikenkuntoisia.

Hyväkuntoiset lasten vaatteet, kengät ja lelut olen lahjoittanut Hope ry:lle, joka auttaa vähävaraisia suomalaisia perheitä ja rakentaa tasa-arvoisempaa elämää lapsille.

Mikäli tarpeettomien vaatteiden kohtalo mietityttää, Outi les Pyy on kirjoittanut loistavan blogin tekstiilien keräyksestä ja kierrätyksestä Suomessa, Kannattaa kurkata! Postauksesta löytyy myös oiva tekstiilinlajittelukaavio.

 

Mitä seuraavaksi?

On ollut todella mielenkiintoista viime viikkojen aikana vältellä kauppoja (ja sitä kautta ostamista). En koe itseäni kovin impulsiiviseksi kuluttajaksi, mutta nyt kaikki muu kuin ruoka on vedetty kohtalaisen minimiin. Joitain pienempiä nettiostoksia olen tosin tehnyt tukeakseni paikallisia pienyrittäjiä.

Mitä tästä sitten pidemmällä aikavälillä seuraa? Itse olen ainakin huomannut, että karsimiseen saattaa jäädä koukkuun. Kun olen taistellut eroon vähän isommasta tavaramäärästä, en todellakaan halua lisää roinaa sisään! Tänään kun kurkkasin vaatekaappiini, huomasin, että sieltä saattaa sittenkin löytyä sellaista, mistä en vielä edellisellä kierroksella ollut valmis luopumaan…

Karsimisessa on toki järkeä ainoastaan, mikäli suhde kuluttamiseen muuttuu. Muutenhan kaaoksen selättäminen on vain tilapäistä. Kuluttamisen lopettaminen kokonaan ei kuitenkaan ole mahdollista, eikä edes toivottavaa. Talouden pyörät täytyy pitää pyörimässä, jotta voimme ylläpitää hyvinvointia. Toivoisin silti, että voisimme tehdä sen vastuullisesti, reilusti ja maapallon kantokyvyn rajoissa. Jutellaan kuluttamisesta lisää seuraavalla kerralla!

 

Pitäkää huolta itsestänne näinä haastavina aikoina!

 

Outi Kauppinen

Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n hallituksen jäsen

Kommentoi