Viime viikon räntä- ja raekuurojen keskellä tunnelma on ollut välillä vähemmän keväinen, mutta valo ja pilkistelevä aurinko ovat silti saaneet sisäisen puutarhurini heräämään. Eikä nyt puhuta mistään talviunesta, sillä puutarhuri on uinunut melko tiiviisti tähän kevääseen saakka.
Lapsuuteni mummolan piha pullisteli omenapuita ja marjapensaita – kaikki herkut käden ulottuvilla. Tästä makoisasta muistosta inspiroituneena istutin pihaamme kaksi omenapuuta, ja saammekin kenties ensimmäiset koekappaleet maisteluun jo heti tänä syksynä! Lisäksi paikkaansa odottavat äitienpäivälahjaksi saamani pensasmustikanvarvut sekä mustaviinimarja- ja karviaispensaat. Chilit ja terttutomaatit tekeytyvät jo ruukuissaan ja mansikantaimet viljelylaatikossa.
Kerron sitten syksymmällä miten oman maan sato onnistui. Lähtökohdat eivät ole häävit, sillä puutarhurintaitoni ovat tässä kohtaa lähinnä internetin ja Plantagenin ystävällisen myyjän varassa. Luotan että jotain herkullista naposteltavaa silti saamme kesän mittaan.
Kuluttaminen ja rajalliset resurssit
Multasäkkien ja taimien lomassa olen pohdiskellut alikulutusmatkan tämänkertaista teemaa – kuluttamista. Kuluttamisella on merkitystä, sillä Sitran mukaan keskivertosuomalaisen muu kuin asumiseen, liikkumiseen ja ruokaa liittyvä kulutus aiheuttaa 33 % hiilidioksidipäästöistä. Muuhun kulutukseen sisältyvät kodin kulutustavarat, vapaa-aika ja palvelut, mökkeily ja lemmikit. Kotitalouksien ostamat tavarat ja palvelut taas sisältävät mm. pelit ja leikkikalut, vaatteet ja kengät, ravintolapalvelut, urheiluvälineet ja huonekalut. Muu kulutus vastaakin todella merkittävästä osasta kotitalouksien hankinnoista. Positiivista kyllä, voimme tehdä paljonkin vastuullisempien ostopäätösten eteen, maapallon rajalliset resurssit huomioiden.
Sitran mukaan “fiksu kuluttaminen on sitä, että miettii tavaroita ja palveluita ostaessaan oman tarpeensa lisäksi maapallon kantokykyä ja yhteisten resurssien riittävyyttä.” Lisäisin tähän vielä ostopäätösten sosiaalisen vaikutuksen, eli esimerkiksi ihmisoikeuksien toteutumisen tuotantoketjuissa. Vastuullisia brändejä löytyy kohtalaisen helposti netistä, esimerkiksi kestäviin vaatemerkkeihin pääsee käsiksi pienellä googlailulla. Mikäli vastuullisten brändien metsästäminen tuntuu hankalalta, voi joka tapauksessa ostaa vain aitoon tarpeeseen, ja käyttää vaatteita tai tavaroita pitkän aikaa.
On myös hyödyllistä pysähtyä hetkeksi pohtimaan kulutustottumuksia, sillä ongelmakohtien tiedostamisen jälkeen on helpompi ohjata omaa käytöstä. Usein ostamme turhia tavaroita sen takia, miltä ostaminen tuntuu, pönkittääksemme sosiaalista statustamme tai tuomaan näennäistä turvaa. Lopulta vanha viisaus pitää kuitenkin paikkansa, eikä tavara tee onnelliseksi.
Toivelistat käyttöön
Lapset, ainakin nämä joita pääsen läheltä seuraamaan, ovat aivan mahdottomia tavaratoiveidensa kanssa. Uusia leluja sopisi ilmestyä joka päivä, sillä härpäkkeet menettävät hohtonsa pikavauhtia. Meillä kaikkein käytetyimmät lelut ovat olleet legot, junarata, pikkuautot ja nukenrattaat. Melkein kaikki muu kiinnostaa vain ohikiitävän hetken.
Rohkaisemme nykyisin tavaratoiveissaan kärvisteleviä lapsiamme laittamaan kaiken mielenkiintoisen synttäri- tai joululahjalistoille. Keskimmäinen lapsemme on ympyröinyt legokatalogin jo täyteen lemppareitaan, ja esikoisella oli pukin lista laadittu maaliskuussa. Tämä ei yllättäen tunnu lapsia haittaavan, sillä selvästikin iso osa potentiaalisen hankinnan ilosta tulee haaveilusta, ei itse ostoksesta. Haaveilun nautintoa voi aikuinenkin hyödyntää.
Tämän ajatuksen siivittämänä olen alkanut pitää omaa toivelistaa. Mikäli haluan jotain, laitan sen listalle ja makustelen muutaman viikon. Tarvitsenko ja haluanko sitä edelleen? Joskus tarvitsen, mutta useimmiten en.
Myös lastenvaatteiden osalta listaan nykyisin tarpeet puhelimeeni. Huomasin nimittäin, että kaupassa en usein enää muistanutkaan kuka kolmesta tarvitsi sormikkaat ja kenen sukat olivat pienet. Sitten ostin varmuuden vuoksi. Näin kuopuksemme päätyi neljän saman kokoisen välikausitakin omistajaksi, ja jo ensi syksynä ne ovat tietysti liian pieniä.
Kaikki ei ole turhaa
Joskus on kuitenkin syytä ostaa eikä himmailla, erityisesti mikäli se liittyy perus elämänlaatuun. Nukuimme puolisoni kanssa vuosikaudet vanhalla, kivikovalla futon-patjalla. Emme kuitenkaan raaskineet ostaa uutta patjaa, sillä edellinen ei ollut varsinaisesti huonokuntoinen tai rikki. Kun sitten vihdoin nukuimme ensimmäisen yön uudessa pehmoisessa, mutta sopivan jämäkässä sängyssä oli pakko nauraa ja ihmetellä, miksi olimme kärvistelleet vanhalla piikkimatolla niin pitkään.
Ostoksiin kannattaa panostaa myös silloin, kun ne ilmentävät omia arvoja. Puolisoni esimerkiksi on intohimoinen työmatkapyöräilijä vuoden ympäri. Hän haluaa panostaa laadukkaisiin pyöräilyvarusteisiin tehdäkseen fillaroinnista mukavampaa, sillä se taas ylläpitää kuntoa ja vähentää autoilun tarvetta.
Aina tarpeellisiakaan tavaroita ei tietenkään tarvitse ostaa uutena. Löysin itselleni taannoin varsin sopivat kasarikuosiset joogatrikoot UFFista ja lempijakkuni ostin Kierrätyskeskuksesta. Lastenvaatteita löytyy käytettynä kirppareilta mielin määrin. Sukulaisia olen pyytänyt ostamaan lapsille lahjaksi käytettyjä leluja, joita voi tilata kätevästi esimerkiksi Vastuullinen lahja -nettikaupasta. Vastuullisen lahjan käytetyt lelut uudelleenpaketoidaan kauniisti, joten synttärisankari saa elämyksen myös “oikean” paketin avaamisesta.
Ja sitten joskus – ihan vain joskus hyvin harvoin – on ihanaa hankkia jotain, joka ei välttämättä ole tarpeellista, mutta kaunista ja yksinkertaisesti tuottaa paljon iloa jokaiseen päivään.
Viisi vinkkiä kestävämpään kuluttamiseen:
- Osta vain tarpeeseen – vältä heräteostoksia.
- Osta käytettyä aina kun mahdollista.
- Käytä tavaroitasi pitkään – vältä kertakäyttökulttuuria.
- Tue yrityksiä, jotka toimivat eettisesti ja ympäristöystävällisesti.
- Tavaroita voi myös jakaa, lainata tai vuokrata ostamisen sijaan.
Outi Kauppinen
Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n hallituksen jäsen
Vastaa