Elämää jäteyhteiskunnassa – miten suhteemme roskiin ja kuluttamiseen on muuttunut reilussa 50 vuodessa

Ihmistoiminnasta on aina syntynyt hukkaa, hävikkiä ja jätettä, mutta nykyinen kulutusyhteiskunta tuottaa jätettä aivan olennaisella tavalla enemmän ja laajemmin kuin ihmisen aiemmat elämäntavat. Myös meidän suomalaisten arkirytmi sekä tavaroiden ja roskan rooli jokapäiväisessä elämässämme on muuttunut reilun viidenkymmenen vuoden aikana hyvin paljon.

Meille roska on itsestään selvä osa arkea. Esimerkiksi ruokaa laittaessa on aivan normaalia, että yli jää pahvilaatikoita, muovipusseja ja lasipurkkeja. Ne eivät kuitenkaan jää meille vaivaksi ja ongelmaksi, sillä jätehuolto on organisoitu nyky-yhteiskunnassa niin tehokkaasti, että emme joudu olemaan kosketuksissa jätteen kanssa kovinkaan kauaa. Sosiologisessa mediassa, Ilmiössä, julkaistussa kirjoituksessa sosiologit Olli Pyyhtinen ja Jarno Valkonen ehdottavat, että kulutusyhteiskunnan rinnalla meidän pitäisi puhua jäteyhteiskunnasta. Yhteiskuntamme nimittäin rakentuu jätteen tuottamiselle, kuluttamiselle, kuljettamiselle ja hyödyntämiselle.

Elintason kohoaminen lisäsi kulutusta

Jos pohditaan jätteen syntymisen historiaa erään tutun tuotteen näkökulmasta, huomaamme, kuinka roska on ujuttautunut elämäämme viime vuosikymmeninä. Ennen kuin maidon vähittäiskauppapakkaukset yleistyivät 1960-luvulla, maidonostajalla oli oma astia, johon juoma ostettiin. Yleensä käytössä oli alumiinikannu. Ensimmäinen maidon vähittäispakkaus oli lasipullo, johon siirryttiin 1950-luvulla hygieniavaatimusten vuoksi. Vuonna 1967 Valion Turun meijeri alkoi ensimmäisenä pakata maitoa muovista valmistettuihin pusseihin. 1970-luvun lopussa maito alettiin pakata nestepakkauskartonkiin, jota käytetään edelleen. Maidon pakkaaminen aloitettiin siis 1950-luvulla, jota ennen ihmisillä oli käytössään omat astiat.

Kulutusyhteiskunnan syntymisen ja kertakäyttöisten pakkausten käyttöönoton syynä oli elintason nousu. Vielä 1900-luvun alussa Suomessa ruoan hankinta ja asumisen järjestäminen veivät suurimman osan kansalaisten elämästä ja perheet olivat omavaraisia. 1910-luvulla kulutustavaroiden tarjonta alkoi Suomessa lisääntyä ja omavarais­taloudesta alettiin pikku hiljaa siirtyä markkinoilta ostettaviin tuotteisiin. Kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen alkoi nopea kaupungistuminen, yhteiskuntaraken­ne muuttui ja elintaso nousi. 1950-luvulla mainonnasta ja muodista tuli tärkeä osa myös suomalaista kult­tuuria.

Sodan jälkeinen säännöstely päättyi kokonaan vuonna 1954, minkä jälkeen kuluttaminen alkoi vilkastua. Samalla amerikkalaisesta kulutukseen ja massamuotiin pohjaavasta elämäntavasta tuli myös suomalaisten ihanne. Elintarvike­teollisuus ke­hittyi 1950-luvulla, mistä kertoo myös edellä mainittu maitopakkauksen tarina. Vielä 1950- ja 1960-lu­vuilla kuitenkin sekä valtion että pankkien toimesta kansalaisia kannustettiin säästämiseen kuluttamisen ohella. Suuri muutos tapahtui 1960-luvulla, kun elintaso kohosi ja yksityinen kulutus kasvoi entisestään. Samalla mahdollisuus omavaraisuuteen väheni, kun väki muutti kaupunkeihin. Eräs 1960-luvun merkittävistä sosiaalisista muutoksista oli myös television saapuminen suomalaisten koteihin. Lisääntynyt mainonta, joka tapahtui television välityksellä, toi esille uusia tuotteita ja tuotemerkkejä, mikä innosti suomalaisia kuluttamaan entistä enemmän.

Roskat osana elämäntapaamme

Kun vertaa suomalaisten elämäntyyliä 1900-luvun alussa ja uuden vuosituhannen alussa, huomaa valtavan eron ihmisten hyvinvoinnissa. Ihmiset ovat terveempiä ja elävät pidempään kuin aiemmin, mutta kehittäessämme hyvinvointiamme olemme luoneet uusia ongelmia. Esimerkiksi vuonna 1997 Suomessa tuotettiin yhdyskuntajätettä 2,2 miljoonaa tonnia, kun taas vuonna 2018 jätettä tuotettiin kotitalouksissa 3 miljoonaa tonnia. 20 vuoden aikavälillä tarkasteltuna vuosittaisen yhdyskuntajätteen määrä on 800 000 tonnia suurempi. Roskasta ja jätteestä on tullut osa elämäämme. Se on tarjonnut meille monia positiivisia asioita: tehokkuutta, nopeutta, helppoutta ja hygieenisyyttä. Samalla se on tehnyt itsestään huomaamattoman. Kertakäyttöpakkauksiin ja tuotteiden nopeaan vanhenemiseen perustuva kuluttaminen tuottaa valtavasti jätettä, mutta tehokkaan yhteiskunnan ja infrastruktuurin vuoksi meidän ei arjessamme tarvitse aidosti kohdata tuottamiamme jätteitä.

Tällaisten jätemäärien tuottaminen ja käsitteleminen on ekologisesti kestämätöntä. Meillä ei ole varaa käyttää planeettamme luonnonvaroja näin huolettomasti. Sillä vaikka jäte näyttäytyy meille inhottavana ja likaisena, se on materiaalia, jota voisi hyödyntää. Jokaisen muovipullon, kartonkipakkauksen ja lasipurkin valmistaminen on vaatinut luonnonvaroja ja energiaa, jotka heitetään hukkaan, kun materiaali muuttuu silmissämme jätteeksi. Meidän pitäisikin kohdella tuottamaamme materiaalia arvokkaina luonnonvaroina, joita ei ole varaa heittää pois. Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon vuoksi me emme voi enää tuhlata maapallon resursseja.

Seuraava yhteiskunnallinen muutos liittyen kuluttamiseen täytyykin olla jätteen ottaminen huomioon. Yhteiskunnan kehitys on tähän asti merkinnyt jätteen kasvavaa lisääntymistä, mutta nyt meidän tulisi kääntää suunta ja kulkea kohti jätteettömämpää yhteiskuntaa. Kiertotalouden tavoitteena on muuttaa ihmistoimintaa luonnon toiminnan kaltaiseksi eli sellaiseksi, että hävikkiä ei synny, vaan ainekset ja materiaalit kiertävät käytössä jatkuvasti.

Tavoitteena kohtuullisuutta arvostava yhteiskunta

Kiertotalous on hyvä ja kannatettava idea, jonka avulla hävikkiä ja jätettä voidaan vähentää huomattavasti, mutta silläkin on rajoituksensa. Meidän on ensisijaisesti ymmärrettävä, että kulutuksemme ei yksinkertaisesti voi jatkua samalla volyymilla kuin tällä hetkellä, vaikka jätettä saataisiinkin käsiteltyä tehokkaammin. Nimittäin myös jätteen – tai toisin sanottuna uudelleenkäytettävän aineksen – kuljetus, käsittely, kierrätetyn materiaalin tuottaminen ja uuden tuotteen valmistus vievät paljon energiaa. Kiertotalous on utopia, jota kohti meidän tulee kulkea, mutta jäteyhteiskunnasta luopuessamme meidän täytyy luopua myös kulutusyhteiskunnasta.

Meidän on jälleen perustettava arvomme ja hyvinvointimme muihin kuin materiaalisiin tekijöihin. Olemme reilussa 50 vuodessa omaksuneet kulutukseen perustuvan kulttuurin. Meidän keskuudessamme elää vielä paljon ihmisiä, jotka ovat nähneet erilaisen – niukkuuteen ja omavaraistalouteen – perustuvan ajan. Vaikka moni meistä ei ole sellaisessa ajassa elänytkään, myös meidän on mahdollista oppia pois tällä hetkellä vallalla olevasta haitallisesta toimintatavasta, joka on ajanut ympäristömme hätätilaan. Meidän ei kuitenkaan tarvitse palata 1900-luvun alun vaikeaan elämään, vaan voimme luoda uudenlaisen hyvinvoinnin kulttuurin, joka arvostaa säästäväisyyttä, omavaraisuutta ja kohtuullisuutta.

Krista Herranen

Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n aktiivijäsen ja yhteiskuntatieteiden maisteri


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *