Ploggaaminen on oireen hoitamista – roskaongelman taklaaminen vaatii isompia muutoksia

96465884_168256357901699_7464391931947122688_n

Keväällä lumien sulaessa kinosten alta paljastuu ikävä yllätys: kadunvierustat ja pientareet ovat täynnä roskia. Maahan on heitetty mm. tupakka-askeja, karkkikääreitä, kartonkikuppeja, paistopisteiden pusseja ja nuuskarasioita.

Ahkerat ympäristönsuojelijat, minä mukaanlukien, käyvät toimeen ja siistivät ympäristöä keräämällä roskat pois. Roskankerääjät saattavat kuitenkin huomata, että ploggaaminen on vain väliaikainen ratkaisu tilanteeseen. Samat alueet roskaantuvat pian uudelleen. Onko roskien keräämisessä siis mitään järkeä?

Roskien heittäminen maahan on iso ongelma, mutta oikeastaan vain roskajäävuoren huippu. Pinnan alle näkymättömiin jää paljon suurempia haasteita, kuten kertakäyttöisyyteen perustuva elämäntapamme ja suhteemme roskiin. Tienpintareelle nakatut roskat ovat näkyvä oire näistä laajemmista ongelmista.

 

Roskamäärän vähentäminen vaatisi uusien tapojen tietoista opettelua

Olemme hyväksyneet sellaisen ajatuksen, että tavallinen elämä tuottaa valtavasti roskaa. Järjestämme roskille tilaa allaskaappeihimme ja kinastelemme siitä, kenen vuoro on viedä roskat ulos. Tietenkin osa roskista ovat välttämättömiä ja perusteltuja, mutta monista olisi mahdollista opetella pois. Kannamme esimerkiksi omaa vesipulloa sujuvasti mukanamme, mutta kahvin ostaminen omaan termosmukiin tuntuu vieraalta.

Myös suhteemme roskiin on ongelmallinen. Haluamme päästä roskistamme eroon mahdollisimman nopeasti ja siirtää ne jonkun muun vastuulle. Vaikka olemme ostaneet omat roskamme, emme koe niiden asianmukaisen lajittelun olevan meidän vastuumme. Esimerkiksi täyttä karkkipussia voi hyvin kantaa repussa, mutta tyhjänä sitä ei haluta kantaa edes seuraavalle roskikselle asti. Luonnon puhtautta pidetään tärkeänä asiana, mutta samalla tupakantumpit heitetään sujuvasti maahan.

Roskaongelman ratkaiseminen vaatisi meiltä rohkeutta kyseenalaistaa opitut tapamme ja halukkuutta toimia jatkossa toisin. Meidän pitäisi opetella käyttämään ensisijaisesti kestotuotteita ja pyrkiä eroon kertakäyttöisyydestä. Esimerkiksi eväsleivät voisi pakata muovipussien sijaan kestopusseihin ja muovipillin voisi korvata metalliversiolla. Meidän tulisi myös suhtautua vastuullisemmin tuottamiimme roskiin ja huolehtia aina niiden asianmukaisesta lajittelusta. Kenties pienten taskuroskisten tyyppiset tuotteet voisivat yleistyessään löytyä jokaisen povarista tai laukusta.

Ennen näiden visioiden toteutumista roskien kerääminen on hyvä keino luontomme siistimiseen ja ympäristöhaittojen vähentämiseen. Ploggaajana silti toivon, että jonain päivänä harrastukseni muuttuu tarpeettomaksi, kun maasta ei enää löydy yhtäkään roskaa.

 

Taru Kehälinna

Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n hallituksen puheenjohtaja

Kommentoi