Olen Aino-Mari Kiianmies, Zero Waste Finlandin hallituksen jäsen, vastuualueenani yritysyhteistyö.
Olen syntyjään Toholammilta, viettänyt lapsuuteni Kannuksessa ja muuttanut 17-vuotiaana opiskelemaan Rovaniemelle. Vanhempani ovat tykänneet samoilla luonnossa, joten hiihtoretket, marjametsät ja vaeltelu tulivat minulle tutuiksi jo pienenä. Lapsuuteni ja nuoruuteni vietin partiossa ja myöhemmin innostuin Maanpuolustusnaisten toiminnasta. Vielä lukioiässä haaveilin merikapteenin ammatista, mutta päädyin opiskelemaan lakia ja kauppatieteitä.
Olen tehnyt monenlaista vapaaehtoistyötä viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana niin Suomessa kuin ulkomailla. Ihmisoikeudet, erityisesti tyttöjen, naisten ja vanhusten asema, ovat olleet minulle tärkeitä jo pitkään. Sen sijaan puhtaan ilman, veden ja luonnon vaalimiseen, jotka nuorempana otin itsestäänselvyytenä, olen havahtunut merkittävämmin vasta viime vuosina. Tähän havahtumiseen osuu hyvin myös kestävää elämäntapaa edistävä zerowaste-ajatus.
Omat arkiset, zerowaste-henkiset toimintafilosofiani pukisin seuraavasti:
1. Autottomuus
Olen aina pyöräillyt kesät talvet, satoi tai paistoi, välillä kulkenut myös jalan, välillä julkisilla, sekä pienissä että isoissa kaupungeissa, niin yksin kuin tyttären kanssa. Koen, että arkiliikunta pitää minut hyvässä vireessä. Itse asiassa nautin olla ulkosalla myös koiranilmalla, kunhan vain vaatetus on oikea. En ole koskaan omistanut autoa, vaikka ajokortti minulta löytyy.
2. Minimalismi
Puolityhjät kaapit kutsuvat uusia, mielenkiintoisia asioita elämääni. Pyrin ostamaan vain sellaista, jota oikeasti tarvitsen, joka toimii ja joka kestää ikää. Järjestän tavarat niin, että ne ovat näppärästi saatavilla ja käyn kaapit läpi säännöllisesti. Tavarat ja vaatteet, joita ei enää tarvita, menevät säännöllisesti kierrätykseen.
Arjen askareet tuntuvat sujuvan paremmin, kun koti on seesteinen ja on tilaa hengittää. Minimalismi ei tarkoita minulle 50 tai 100 tavaran omistamista, vaan mukautan ajatuksen omaan elämääni soveltuvalla tavalla. Minulle se tarkoittaa vähemmän huonekaluja, vaatteita ja muuta tavaraa kuin useimmilla tuttavistani.
3. Omavaraisuus
Omavaraisuudella tarkoitan tässä yhteydessä (täydellisen omavaraisuuden ja maaseutuelämän sijaan) kykyä tarvittaessa ja usein tehdä ja ajatella itse. Marttaharrastus ja käyty kotitalouskoulu ovat antaneet pohjaa ruoanlaitolle, jossa arvostan itsetehtyä. Erilaiset luonnonmuonakurssit avartavat näkemystä, mitä kaikkea (syötävää) luonnosta löytyykään. Vanhempani arvostivat kaikenlaista käsillä tekemistä, joka on erityisesti nykydigimaailmassa tarpeen – nähdä tekemisensä heti, konkreettisesti. Opin tekemään vaatteita ennen kouluikää, joten alakoulussa valitsin puukäsityöt.
Laaja-alainen lukeneisuus, monipuoliset kädentaidot, maalaisjärki ja partiotytön asenne auttavat selviämään tarvittaessa omin avuin elämässä eteen tulevista asioista ja antavat myös perusturvallisuutta. Monipuolista ajattelun ja tekemisen taitoa ja sitä kautta luottamusta omaan ajatteluun ja toimintaa pyrin välittämään parhaani mukaan myös tyttärelleni.
Aino-Mari Kiianmies
Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n hallituksen jäsen
Vastaa