Alikulutusmatkalla osa 7: Mitä vuoden mittainen alikulutusmatka opetti meille

Vuosi sitten lähdin perheeni kanssa alikulutusmatkalle tutkimaan, miten tavallinen espoolainen lapsiperhe voisi elää ekologisempaa elämää. Tarkastelin vuoden aikana kuluttamista, ruokaa, liikkumista ja asumista – toisin sanoen niitä palikoita, joista ihmisten hiilidioksidipäästöt pääsääntöisesti syntyvät.

Olen oppinut hurjan paljon matkalla, joka oli haastavampi kuin kuvittelin. Tässä muutamia havaintojani matkan varrelta.

1. Ekologisten valintojen tulisi olla oletusarvo

Ihmiset lähtökohtaisesti usein haluavat tehdä hyviä, kestäviä valintoja. Ongelma kuitenkin on, että niiden tekeminen vaatii ylimääräisiä ponnisteluja. Kestävien valintojen pitäisikin olla oletusarvo, jotta “hyvän” valitseminen olisi yksinkertaista. Lentoliput olisivat hyvin kalliita ja junaliput edullisia. Kaupassa olisi tarjolla paljon kasviksia ja vähän lihaa. Pakkaukset olisivat mahdollisimman kevyitä ja kierrätettäviä. Kenties olisi jopa mahdollista ja ihan tavallista ostaa elintarvikkeita omiin kestoastioihin. Mahdollisuuksia on loputtomasti.

2. Muutos todella alkaa pienistä askelista

Olen jo pitkään ollut pienten muutosten ystävä. Konkreettisesti huomasin sen taannoin, kun aloin seurata askelia ja tehdä päivittäisiä kävelylenkkejä. En ollut pystynyt sitoutumaan mihinkään liikuntaohjelmaan vuosiin, mutta kävely oli yllättäen niin helppoa ja joustavaa, että hurahdin. Kuluneen vuoden aikana olen pohtinut, että lehmänmaidon käyttäminen kahvissa ärsyttää, mutta yrityksistä huolimatta en ole päässyt tavasta eroon. Sitten keksin alkaa juoda iltapäiväkahvin kauramaidon kanssa. Suit sait puolitin lehmänmaidonkäyttöni, vaikka aamuisin onkin vielä vanha tuttu yhdistelmä. Ei tarvitse olla täydellinen – ison muutoksen keskellä voi kysyä: mikä olisi pienin asia minkä nyt voisin tehdä kohti tavoitetta?

3. Aina ei tarvitse ostaa – ainakaan uutena

Totesin juuri, että leijonanosa vaatteistani on paksun pölykerroksen peitossa. Huomaan etätöissä, että jo kertaalleen karsittuja vaatteita on edelleen liikaa. Aion vastaisuudessa olla todella tarkka uusien vaatehankintojen kanssa tai kokeilen vaatelainaamon palveluita. Kirjat tulevat tietysti kirjastosta tai äänikirjasovelluksesta, puhelimen ostin käytettynä Swappiesta. Kavereiden lapsille lainaamme juuri nyt meille tarpeettomia urheiluvälineita. Ostaminen tunnetusti tuottaa mielihyvää, mutta tunteeseen ei ole pakko mennä mukaan. Mietin entistä tarkemmin, tarvitsenko jotain. Jos tarvitsen, niin pohdin miten saisin sen ensisijaisesti käytettynä.

4. Tiivis kaupunkirakentaminen kannattaa

Kun asuimme vielä keskustassa ja kaikki oli lähellä, emme tarvinneet autoa viikkokausiin. Ruokakauppa? 100 metriä. Päiväkoti? Seuraavassa korttelissa. Työpaikka? Fillarimatka. Ravintolat? Nopsa kävely. Sitten muutimme esikaupunkiin, ja yhtäkkiä arki olikin matkojen vuoksi monimutkaisempaa, eikä spora pysähtynyt enää etuoven eteen. Minua onkin alkanut kiinnostaa ekologinen kaupunkisuunnittelu, jossa olisi läsnä ainakin toimiva joukkoliikenne, jakamis- ja kiertotalous, luontopohjaiset ratkaisut ja biodiversiteetin vaaliminen. Kuntavaalien alla on varmasti monta paikkaa vaikuttaa.

5. Inspiroi itseäsi!

Kestävät valinnat vaativat välillä ponnistelua ja motivaatiota. Lyöttäydy samanmielisten seuraan! Kannattaa seurata sopivia blogeja tai instatilejä, lukea artikkeleita ja inspiroitua muiden onnistumisista. Tai ryhdy aktiiviksi sopivassa yhdistyksessä, Zero Waste Finlandissa tai jossain toisessa, juuri sinua puhuttelevassa. Tärkeintä on pitää yllä omaa motivaatiota, löytää uusia ideoita ja samalla pitää hauskaa!

Viime vuosi opetti, että ekologinen elämä on jatkuva, polveileva matka. En malta odottaa mitä uutta kulman takaa löytyy. Kiitos kanssakulkijoille ja antoisaa omaa alikulutusmatkaa!

Outi Kauppinen

Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n jäsen.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *