Vuodenvaihteen aikaan olemme viettäneet aikaa tiiviisti kotona. Koti on meille paikka puuhastella yhdessä ja rentoutua. Koti on mielentilan lisäksi myös fyysinen tila – asunto. Alikulutusmatkalla-blogin helmikuussa 2020 alkanut vuosi meidän perheen matkassa lähenee loppuaan, mutta ennen kokemuksen yhteenvetoa halusin vielä paneutua yhteen tärkeään teemaan: energiatehokkaaseen asumiseen. Halusin tutkia, millä tolalla asumisemme energiatehokkuus on ja mitä ekologisia muutoksia voisimme vielä tehdä.
Kyseessä onkin todella merkittävä asia, sillä asuminen aiheuttaa noin kolmanneksen suomalaisten hiilijalanjäljestä. Asumisen hiilijalanjälki koostuu lämmityksestä, vedestä, sähköstä ja jätteistä. Ekologisinta on asua tiiviisti, mutta arjen valinnoilla on joka tapauksessa iso merkitys!
Lämpöä vilukissalle
Oma taloyhtiömme on kaukolämmössä. Asia, johon en juuri tällä hetkellä voi vaikuttaa, joten yksinkertaisesti väänsin pattereiden termostaatteja alaspäin. Aika pian uusi lämpötila saikin minut kaivamaan villasukat esiin. Muut perheenjäsenet eivät kuitenkaan kommentoineet muutosta, joten katson tämän onnistumiseksi.
Taloyhtiömme lämpökeskus on tulossa tiensä päähän parin vuoden päästä. Tässä vaiheessa on luontevaa siirtyä maalämpöön ja siirtymän selvittely onkin jo aloitettu. Toivottavasti siis ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa karistamme hiilipohjaisen lämmöntuotannon taakse.
Sähkönkulutus
Sähkösopimuksen vaihdoimme ekosähköön jo vuosia sitten, sillä haluamme tukea uusiutuvan energian käyttöä. Omaa sähkönkulutusta voi ja kannattaa seurata oman sähköyhtiön nettisivuilla. Tämä oli itselleni hyödyllinen havainto, sillä sieltä on mielenkiintoista bongata trendejä ja seurata omien valintojen vaikutuksia. Meillä esimerkiksi sähkönkulutus nousi hieman hybridiauton hankkimisen ja latauksen myötä. Toisaalta harvempi saunan lämmittäminen puolestaan vähensi kulutusta.
Lainasin myös kirjastosta energiamittarin, jolla voi mitata yksittäisen laitteen sähkönkulutuksen. Vanha jääkaappimme osoittautui energiasyöpöksi, mutta kokonaiskuvassa päätimme kuitenkin käyttää sitä elinkaarensa loppuun ennen uuden hankkimista. Jatkojohdot ostamme nykyisin virtakytkimellä, jotta sähkön (vaikkapa televisiosta ja viihde-elektroniikasta) saa helposti napsaistua pois. Led-valot olemme vaihtaneet kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, ja hetken harjoiteltuani laitan luontevasti kaikki tarpeettomat valot pois päältä.
Vahdi vedenkulutusta
Olen joskus ollut supersuihkuttaja, mutta jo aikaa sitten huomasin 4-5 minuutin kelpaavan itselleni mainiosti. Kun Suomessa riittää vettä, miksi meidän pitäisi edes kiinnostua vedenkulutuksen vähentämisestä? Siksi, että se säästää energiaa.
Sitran artikkelissa todetaan, että “talousveden tuotanto on pitkä prosessi, joka kuluttaa raakaveden lisäksi paljon energiaa. Maksamme vesimaksussa kylmän käyttöveden lisäksi myös tuottamamme jäteveden puhdistuksesta sekä lämpimän käyttöveden lämmittämisestä.”
Omalla listallani on seuraavaksi vettä säästävän suihkukahvan ja poresuuttimen hankkiminen.
Paikka kaikelle
Kierrätyksessä olemme tarkkoja. Kaikki jätteet lajitellaan ja kierrätetään mahdollisuuksien mukaan. HSY:n selkeä Jätteet ja kierrätys -sivusto auttaa niihin hetkiin kun pohdin jonkun materiaalin lajittelua tai kierrätyspisteen sijaintia. Tärkein zero waste -tavoite kuitenkin on, ettei jätettä alun alkaenkaan syntyisi.
Seuraavassa ja samalla viimeisessä Alikulutusmatkalla-blogin kirjoituksessa nostan tärkeimpiä havaintoja vuoden varrelta. Ensi kertaan siis!
Outi Kauppinen
Kirjoittaja on Zero Waste Finland ry:n jäsen
Vastaa