Tänään, 31.05. on kansainvälinen tupakaton päivä, ja vuoden 2021 teemana on “Commit to Quit” eli “Sitoudu lopettamaan”. Hyvä teema joka on kuitenkin sävyltään jo huomattavasti painostavampi kuin aiempien vuosien pääasiassa informatiivisuuteen painottaneet teemat, mikä kenties kuvaa hyvin tämän päivän asennetta tupakointia ja tupakoitsijoita kohtaan.
Oman tarinansa jakaa Kai Lovi, yhdistyksen hallituksen jäsen.
Mielestäni on haitallista ajatella, että tupakointi on jotain mistä ihminen nauttii. Tupakasta, alkoholista ja huumeista puhutaan monesti “nautintoaineina”. Vaikka niistä käyttäjä voi hetkellistä mielihyvää saada, on tuo mielihyvä onttoa ja nimenomaan hetkellistä. Riippuvuus, on kyse sitten psyykkisestä, sosiaalisesta tai fyysisestä riippuvuudesta, on aina henkinen helvetti. Riippuvuus on kokemus vaihtoehdon puutteesta. Kyse ei ole halusta vaan pakosta. Siksi riippuvuudesta eroon pääseminen on usein pitkä ja raskas taival, joka ei edes aina ole mahdollinen, jos kyse on voimakkaasta fyysisestä riippuvuudesta.
Tämä teksti on kirjoitettu ihan kaikille; niin tupakoitsijoille, ex-tupakoitsijoille, kuin heille ketkä eivät koskaan yhtäkään savuketta ole polttaneet. Tavoitteeni on lisätä ymmärrystä aiheesta keskittymällä nimenomaan tupakoinnin psyykkisiin syihin ja vaikutteisiin, sillä niistä itselläni on kokemusta. Mikäli kaipaat faktatietoa tupakoinnin terveysvaikutuksista, suosittelen että käännyt lääkärisi puoleen. Tämä teksti ei käsittele laajemmin myöskään tupakoinnin ympäristövaikutuksia, vaikka ne ovat todella merkittäviä ja myös zero waste -ajattelutavan kannalta erittäin oleellisia. Näistä voit lukea esimerkiksi täältä: Tupakkateollisuus, globaalit- ja ympäristövaikutukset
Tätä tekstiä ei ole tarkoitettu suoraksi ohjeistukseksi tupakoinnin lopettamiseen. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei kukaan muu voi toisen puolesta tietää mikä polku lopettamiseen on paras, ja suurin osa lopettamiseen tähtäävistä neuvoista on syyllistäviä. Kyllähän me kaikki tiedämme, että tupakointi on vahingollista. Tiedämme, miten pahaa se tekee meidän omalle kehollemme, kukkarolle, ympäristölle, läheisille ja naapurisovulle. Kyllä me kaikki tiedämme, että polttamisessa ei ole oikeastaan mitään positiivista, mutta silti moni meistä tupakoi. Minä haluan haastaa meidät kaikki miettimään syvemmin, minkä vuoksi tupakoimme?
Tupakointi, itsekkyyttä vai riippuvuutta?
Tupakoinnin suosion voisi ajatella johtuvan siitä, että tupakkateollisuuden lobbarit ovat osanneet hommansa äärimmäisen hyvin vuosikymmenten aikana, ja eihän sitä käy kieltäminen. Kyseessä on tappava, pahalta haiseva, lapsi orjuutta hyödyntävä, ympäristöä tuhoava ja roskaava teollisuus, joka on kuitenkin täysin laillista toimintaa. Tästä inhottavasta bisneksestä on vuosikymmenten aikana tuotettu paljon ihannoivaa kuvastoa. Se osaltaan selittää, miksi meillä on tietynlaisia positiivisia mielikuvia tupakoinnista edelleen, vaikka haitat ovat hyvin tiedossa.
Nykyään tätä kuvastoa tuotetaan koko ajan vähenevissä määrin, mutta mielikuvat ovat vähän kuin myyttejä; niitä on hankala purkaa, sillä ne toimivat alitajunnan tasolla. Nämä myytitkään eivät kuitenkaan ole se perimmäinen syy, miksi juuri sinä tai minä tupakoimme.
Minä kuvittelin tietäväni syyn tupakoinnille aloittaessani. Syy ei ollut ryhmäpaineessa. Minulle tarjottiin kaverien puolesta tupakkaa ensimmäisen kerran kun olin 12-vuotias, ja kieltäydyin muitta mutkitta. En vain ole sellaista tyyppiä johon ryhmäpaine vaikuttaa. Aloitin tupakoinnin vasta aikuisena, itsekseni parikymppisenä, mikä tekee siitä ehkä vieläkin typerämpää. Ainakin voin sanoa että se oli puhtaasti ihan oma vikani. Ei kukaan ollut painostamassa tai manipuloimassa. Lopetin useamman kerran muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan, aina jonkun tietyn syyn takia, mutta kuitenkin tietäen, että voin aloittaa taas uudestaan. Mutta miksi sitten aloitin aina uudestaan, kun kerta olin pystynyt lopettamaan niinkin pitkiksi ajoiksi kerrallaan?
On ihmisiä, joilla on voimakas fyysinen riippuvuus nikotiiniin. Jos et ole varma onko sinun kohdallasi näin, niin mieti milloin poltat päivässä ensimmäisen tupakan? Onko tupakalle pakko päästä heti herättyäsi? Poltatko rauhassa muutama tunti heräämisen jälkeen? Vai kenties vasta iltapäivällä tai illan-suussa? Mitä aikaisemmin se ensimmäinen savuke on saatava, sitä selkeämmin kärsit fyysisestä riippuvuudesta. Siihen ongelmaan minulla ei ole yhtään vastausta tai neuvoa, sillä oma riippuvuuteni oli psyykkistä eikä fyysistä laatua. Toivon että tästä tekstistä löydät toisenlaista tukea. Suosittelen kuitenkin että tutustut erilaisiin vaihtoehtoihin lääkärisi kanssa, mikäli tupakoinnin lopettamista harkitset ja vaikeuttajana on juurikin voimakas fyysinen riippuvuus. Ja riippuvuuden vähättelijöille on tässä hiukan lisälukemista: Tutkija: Nikotiiniriippuvuus on krooninen sairaus, jota pitää hoitaa | Helsingin yliopisto
Hengitä sisään
Kun ymmärsin, että oma riippuvuuteni oli psyykkistä eikä fyysistä, tuntui että siihen loppuivat kaikki tekosyytkin. Oli vielä vaikeampi ymmärtää miksi jatkoin? Eihän minulla ollut mitään fyysistä tai sosiaalista pakotetta polttaa. En ollut urheilija, mutta harrastan joogaa, joten kehonhuolto on minulle tärkeää. Ympäristöaktivistina tupakointi ei todellakaan sopinut arvoihini millään lailla, mutta en silti tavasta luopunut. Syvennyin itsetutkiskeluun ja koetin pohdiskelemalla saada kiinni syyn ytimestä.
Eräs päivä joogamatolla hengittäessäni syvään sisään ja ulos, havaitsin miten keuhkojen toiminnassa kiteytyy itse elämä ja elämänhalu. Olin ollut jo vuosikaudet masentunut, sekä kärsin myös ajoittaisista paniikkikohtauksista, ja itsetuhoiset ajatukset olivat olleet mielessäni läsnä ala-asteelta saakka. En ollut silti ajatellut koskaan, että tupakointi voisi olla oire omasta masennuksesta ja itsetuhoisuudesta, mutta hengittäessäni syvään sisään ja ulos, ymmärsin että siitä oli kyse. Alitajuisesti halusin tuhota sen elimen, joka piti minut kiinni elämässä.
Tajuttuani tupakoinnin olevan yksi itsetuhoisuuden muoto, pystyin muuttamaan suhtautumistani siihen. En enää moittinut ja sättinyt itseäni tupakoimisesta, tai pitänyt sitä heikkoutena. Nyt ymmärsin, että se oli minulle työkalu. Todella kallis ja vahingollinen työkalu, mutta työkalu joka tapauksessa. Jollain tavalla tarvitsin sitä arkista itsetuhoisuuden muotoa, koska vaikka se tappoi minua hitaasti ja teki hallaa keholleni, niin ainakaan se ei tappanut minua heti. On olemassa paljon pahempia itsetuhoisuuden muotoja kuin tupakointi. Tupakointi vahingoittaa ensisijaisesti tupakoijaa itseään, toki välillisesti myös muita, sekä ympäristöä suoraan, mutta se symboloi silti sisäänpäinkääntynyttä inhoa, itsetuhoisuutta.
Hengitä ulos
Jos sinä tupakoit nyt, se ei tee sinusta epäonnistujaa. Tupakointi on todennäköisesti sinullekin jokin vahingollinen selviytymismekanismi. On se sitten ulkoisista sosiaalisista paineista johtuvaa tai jostain sisäisestä tekijästä lähtöistä. Jos kyse ei ole fyysisestä riippuvuudesta, kyse on todennäköisesti jostain psyykkisestä syystä joka kannattaa selvittää. Joidenkin kohdalla kyse on molemmista samanaikaisesti.
Kun lopulta lopetin tupakoinnin kokonaan, se tapahtui vähän kuin itsestään. Suurinpiirtein puoli vuotta siitä, kun olin ymmärtänyt miksi poltin, lopetin. En suunnitellut asiaa, en edes päättänyt että tämä olisi se viimeinen aski. Yksi iltapäivä poltin viimeisen tupakan ja totesin, että se oli siinä. En ostanut uutta askia. En pumminut kavereilta. En rehellisesti edes miettinyt asiaa enää ollenkaan. Jokin oli loksahtanut paikalleen sellaisella tavalla, etten enää tarvinnut tupakkaa.
Tuohon aikaan en ollut vielä masennuksesta parantunut, mutta työskentelin aktiivisesti päivittäin oppiakseni pois haitallisista ajatusmalleista. Olin ilmeisesti tullut siihen pisteeseen, jossa tupakointi jäi pois, koska sille selviytymismallille ei enää ollut tarvetta. Pärjäsin ilman. Tiesin pärjääväni hyvin ilman myös siitä syystä, etten ottanut mitään toista pahaa tapaa tupakoinnin tilalle, se yksinkertaisesti jäi pois. Olin vapaa.
Aikaisemmilla kerroilla kun olin lopettanut muutamiksi viikoiksi tai kuukaudeksi kerrallaan, tupakanhimo oli koko ajan läsnä. Harmittelin silloin, että oli pakko olla polttamatta. Tällä kertaa en miettinyt asiaa ollenkaan. Pari viikkoa lopettamisen jälkeen katselin bussin ikkunasta ulos pysäkille, missä joku poltti tupakkaa vesisateessa ja muistin, että tuo olin minä vielä pari viikkoa sitten. Tunsin kiitollisuutta siitä, ettei minun enää tarvinnut tupakoida. Jos en kuitenkaan olisi ollut tehnyt kaikkea sitä työtä oman mielenterveyteni eteen ja ymmärtänyt perimmäistä syytä tupakoinnilleni, todennäköisesti polttaisin vielä tänäkin päivänä.
Tästä syystä en ole patistamassa ketään lopettamaan, sillä en tiedä miksi he polttavat. Joku saattaa polttaa sen takia, että jos hän ei polttaisi, hän tekisi itselleen jotain vielä hirveämpää. Ja siihen nähden polttaminen on aika pikkujuttu. En halua olla mukana syyllistämässä toista kärsivää riippuvuuden uhria. Häpeä ei saa ketään lopettamaan. Kyllä minullekin monet ihmiset silloin kertoivat, että minun pitäisi lopettaa tupakointi. Ihan kuin en itse sitä tietäisi. Et sinäkään, hyvä tupakoiva lukija ole lukutaidoton. Kysymys on jostain paljon monimutkaisemmasta, kuin pelkästä tiedonpuutteesta.
Kuinka keskustella tupakoinnista syyllistämättä?
Mikäli kuulut niihin onnekkaisiin, jotka eivät tällä hetkellä polta, eivätkä kenties ole koskaan myöskään polttaneet, pyydän että et mene kertomaan muille, miten heidän pitäisi elämäänsä elää. Emme voi tietää mikä toisen syy on niille tavoille tai riippuvuuksille, jotka haluaisimme tuomita. Kyllä minuakin harmittaa kävellä kadulla jotakuta vastaan ja saada sauhut naamalle. Ei tämä tilanne ole kenellekään hyväksi, mutta eihän tupakkariippuvuus koskaan palvelekaan ketään muuta kuin suuria tupakkayhtiöitä, jotka tahkoavat meidän kurjuudellamme miljardeja. Mikäli koet siis vihaa tupakoinnista, suuntaa se tupakkateollisuutta kohtaan, älä sen uhreja vastaan. Jos olet niin onnellisessa asemassa, ettei sinulla ole koskaan ollut tarvetta tupakoinnin kaltaiselle itsetuhoisuuden muodoille, niin ole iloinen. Jätä kommentointi täysin pois, ellei sinulta erikseen pyydetä tukea tupakoinnin lopettamiseen. Annetaan toisillemme tilaa. Tarjotaan myötätuntoa tuomitsemisen sijaan.
Ja tupakoitsija, toivon että rehellisesti pohdit syitäsi polttamiseen. Mikäli haluat lopettaa, tiedosta, oletko vielä valmis luopumaan tupakasta? Jos olet ja päätät lopettaa tai kenties olet jo lopettanut, on syytä olla ylpeä omasta onnistumisestaan! Ensimmäinen haasteesi on todennäköisesti muut tupakoitsijat elämässäsi, jotka saattavat suhtautua lopettamiseesi negatiivisesti. Kannattaa muistaa, että usein negatiivinen reaktio, vähättely tai muu ikävä käytös toisilta tupakoitsijoilta johtuu häpeästä. He saattavat kokea, että sinun lopettamisesi on jonkinlainen kommentti heidän polttamisensa jatkamiseen. On hyvä itse pitää mielessä, sekä tarvittaessa muistuttaa muita, että sinun valinnallasi lopettaa ei ole mitään tekemistä heidän kanssaan.
Koeta myös muistaa olla ymmärtäväinen ystäviäsi kohtaan, jotka eivät halua lopettaa. Mikäli lopettamisen alkutaipaleella koet kanssakäymisen hankalaksi tupakoitsijoiden kanssa, on hyvä pitää etäisyyttä kunnes koet olosi varmemmaksi toisten seurassa. Myötätunnon opiskelu itseä kohtaan on mielestäni tärkeintä minkä tahansa riippuvuuden päihittämisessä. Onhan se nähty, ettei mollaamisella ja rankaisemisella saada aikaan todellista muutosta, joten muista tämä myös omalla kohdallasi.
Meillä on oma taipaleemme. Olen tuntenut ex-tupakoitsijoia, jotka ovat lopettamisen jälkeen pahempia jeesustelijoita kuin henkilöt, jotka eivät elämässään koskaan ole tupakoineet. Älä siis itse jatka syyllistämisen kierrettä, kun pääset riippuvuudestasi irti. Muista että kuten sinullakin oli syysi polttamiseen, niin on myös kaikilla muillakin.
Ja sinä hyvä tupakoija, joka et ole valmis lopettamaan; älä lopeta. Kuuntele sen sijaan miten puhut itsellesi. Aina kun ajattelet tai meinaat ajatella jotain negatiivista itsestäsi, pysähdy ja hiljennä väite. Et ole paha, tyhmä tai laiska ihminen vaikka poltat. Tämä riippuvuus ei määrittele ihmisarvoasi millään lailla. Polta stressaamatta. Luovu siihen kietoutuneesta syyllisyydestä. Se ei auta eteenpäin, eikä se todellakaan auta ketään lopettamaan. Keskity ennemmin pohdiskelemaan, mikä saa sinut laiminlyömään omaa hyvinvointiasi näin? Kenties työstettyäsi näitä ajatuksia heräät jonain päivänä ja huomaat, ettet tarvitse tupakkaa enää.
Ja sitten lopetat. Eikä se ole enää mikään mahdoton taistelu. Ja niin sinäkin olet vapaa.
Kai Lovi
Kai on yhdistyksen hallituksen jäsen.
Vastaa